Teksti on kirjoitettu vuoden 2018 lopulla, johon mennessä intensiivisin julkinen Me Too-keskustelu oli jo käyty tältä erää Suomessa. Vuoden 2019 aikana aiheen julkisuus on saanut uuden käänteen lasten seksuaalisen hyväksikäytön ulottuvuuden vuoksi.
Me Too – kajoamattomuuden loukkauksia, lemmen leiskuntaa ja vihan vimmaa
Viime aikoina tuskin kukaan on voinut välttyä kuulemasta tai lukemasta Me Too -liikkeestä. Aiheesta on vuonna 2018 julkaistu Maaret Launisen ja työryhmän koostama koskettava kirja ”Tästä saa puhua! Seksuaalista väkivaltaa Suomessa”. Julkisessa mediassa aiheen käsittely vaikuttaa usein olevan kovin tunneladattua. On tokaisuja, joista paistaa närkästys, halveksunta, ajojahti, ynnä muut kielteiset tunteet. Toki löytyy artikkeleita myös tasapuolisesta ja vähemmän kuohuttavasta tavasta analysoida hyväksikäyttöä, häirintää ja alistamista. Olen kuitenkin saanut käsityksen, että asian tiimoilla puurot ja vellit ovat tavan takaa menneet sekaisin. Siksi olen koonnut joitakin näkökulmia tähän monitahoiseen aiheeseen. Otan esille perustavan laatuisia, aiheeseen nähden ensisilmäyksellä kaukaiselta vaikuttavia mutta kovinta ydintä edustavia, oleellisia tieteellisiä perustietoja, jotta teeman taustan moninaisuus tulisi esille. Käsittelen biologian ja evoluution kannalta sukupuoliin jakautuneisuutta. Siirryn sitten tarkastelemaan neurotieteellistä käsitystä käytöksemme perusteista. Käsittelen ihmisen itsemääräämisoikeutta ja sen puutetta. Seuraavaksi otan esiin joitakin sukupuolikumppanin valintaan liittyviä seikkoja sekä millä tavoin konflikteja voi syntyä tässä prosessissa. Lopuksi tarkastelen ruusuristiläisiä käsityksiä sukupuolisuudesta, sen arvosta ja tulevasta kehityksestä.
Sukupuolisuus ja lisääntyminen
Nykyisen biologisten tieteiden paradigman mukaan biologiaan pohjautuvalla tiedolla on merkitystä vain biologisen evoluutioteorian puitteissa. Eliöt maapallolla elivät arviolta kaksi miljardia vuotta sukupuolettomina. Arceasolun ja mitokondrion muodostaneen bakteerisolun sulauduttua yhdeksi soluksi kehittyi myös solun tuma. Varhaisin tunnettu osoitus sukupuolisesta lisääntymisestä aitotumallisella solulla on noin 1 – 1,2 miljardin vuoden takaa. Suvullisessa lisääntymisessä on merkittävää, että se mahdollistaa monisoluisten eliöiden synnyn ja kehittymisen (1). Sukupuolisuus on tapa olla olemassa niin yksisoluisille ameboille kuin puille, sienille, kovakuoriaisille, kaloille, krokotiileille, kissoille ja ihmisille. Sukupuolisuus mahdollisti monipuolisten geeniyhdistelmien luomisen luonnonvalinnan kohteiksi. Sukusolujen yhdistyminen tuottaa yksilölle ainutlaatuisen vanhempien geenien yhdistelmän tehden mahdilliseksi nopean evoluution. Aiemmin ajateltiin evoluution etenevän hyvin hitaasti. Nyttemmin on löydetty useita tapauksia, joissa evoluutio on edennyt nopeasti. Esimerkiksi Tenojoen lohet ovat 36 vuodessa muuntuneet geneettisesti pienemmiksi ja aiemmin sukukypsyyden saavuttaviksi (2).
Sukupuolisuus on erottamaton osa aitotumallisten elämää. Ilman sukupuolisuutta laji päätyisi sukupuuttoon. Geeneillä on taipumus jatkaa elämäänsä lisääntymällä. Eliöiden päätehtävät ovat syöminen (metabolia) ja lisääntyminen. Kiiltomato hankkii syömällä energiavaraston ja kun se saavuttaa sukukypsyyden, syöminen loppu ja kerätty energia käytetään naaraiden osalta mahdollisimman kirkkaan valon luomiseen koiraiden houkuttelemiseksi ja munasolujen tuottoon (3). Ihminen ei ole sukupuolisuudessa poikkeus vaan evoluutio varmistaa ihminen hakeutumisen toisen sukupuolen luo. Elämä on tältä osin romantiikkaa, kilpailua, seksiä ja salajuonia.
Neurotieteellisiä näkökulmia käytökseemme
Yksi tapa lähestyä kanssakäymistämme on neurotieteellinen hermoverkkoihin pohjautuva katsantokanta. Vaikka laajan skaalan henkisten ilmiöiden, kuten tietoisuuden, hermostollisten vastaavuuksien tutkiminen on vasta alkutekijöissään, jo nyt on kertynyt valaisevaa dataa ja testattavissa olevia teoreettisia malleja on esitetty. Yksi tällainen on kenttäteoria, jossa keskeisenä on energia ja sen kulku aivoissa (4). Tietoisuutemme tavoittaa hyvin rajoitetusti hermostomme toimintaa. Datan kerääminen yhä kehittyneemmillä teknisillä apuvälineillä (kuten EEG, korkean erottelukyvyn fMRI, optogenetiikka [mm. GEVI], nopea kahden fotonin mikroskopia, hermon sähköisen toiminnan mittaaminen ja stimulaatio solutasolla [patch-clamp]) auttaa ymmärtämään käyttäytymisemme hermostollista pohjaa. Tietomme informaation kulusta aivojemme osa-alueilla on alkanut avautua samoin kuin kehon ulkoisten ja kehon sisäisten aistien sekä ajattelumme yhteydet hermojemme sähköisiin, biokemiallisin, aineenvaihdunnallisiin ja geneettisiin muutoksiin. Viimeaikaisia tutkimuksia löytyy esimerkiksi tiedelehti Neuronista (5) tai NBCI:n sivuilta (https://www.ncbi.nlm.nih.gov/ ). Ajatuksiimme, tunteisiimme, vireystilaamme ja tietoisuuteemme vaikuttavat esimerkiksi niin veren happi- ja hiilidioksidiosapaine kuin elimistön lämpötila, plasman hormonipitoisuudet (mm. kortisoli, oksitosiini, testosteroni), ruoka, aivojen sokerin saatavuus, hermosolujen ulkoisen nesteen kalium- ja natriumpitoisuudet, hermojen välittäjäaineiden (mm. serotoniini, GABA, dopamiini, typpioksidi, tyramiini, adrenaliini, asetyylikoliini) pitoisuudet ja hermosilmukoiden välittömästi edeltävien ja aiempien stimulaatioiden määrä ja voimakkuus. Aivomme ovat alituisesti toiminnassa. Havainnoimme alinomaa ympäristöämme. Näön osalta liikutamme silmiämme keskimäärin kolme kertaa sekunnissa itse sitä havaitsematta. Silmät suuntautuvat näkökenttään ilmennyttä muutosta kohti tiedostamattamme. Kun sitten tarkastelemme lähemmin näkökentän kuvaa, tapahtuma on automaatiota hitaampi. Vertaamme kuvaa aiempiin kokemuksiimme tiedottomasti ja osin tietoisesti. Näön osalta on olemassa tieteellistä näyttöä kuvaamastani toiminnasta (Taylor 2017). Muiden aivotoimintojen kuten mielen sisäisten kohteiden tarkastelun voi olettaa noudattavan samansuuntaisia periaatteita myös aikaikkunan osalta. Aivotoiminta on niin nopeaa, että voimme kokea mielen sisäisiä kohteita muutamia sekunnissa. Olemme tietoisia vain yhdestä asiasta kerrallaan. Niin sukupuolisen kuin muunkin sosiaalisen kanssakäymisemme kannalta merkittäviä ovat eettisten arvojen käsittelylle oleelliset aivojen etuosat ja tunteisiin liittyvät aivojen kuorikerroksen alaiset tumakkeet; talamus, hypotalamus ja mantelitumake. Näiden alueiden suhteelliset aktiivisuuden lisääntymiset tai alenemiset ovat yhteydessä selkeästi havaittuihin muutoksiin kanssaihmisten toiminnan arvioinnissa ynnä oman toiminnan suunnittelussa ja toteuttamisessa. Tarvitsemme kylliksi ja mukautuvasti etenkin aivojen etuosan kanssa yhteistyössä toimivia mantelitumakkeita, jotta ylipäätään osaisimme pelätä harkitsemattomien tekojemme seurauksia. Toisaalta otsalohkolta vaaditaan riittävää kapasiteettia hillitä raivoa, joka on puolestaan yhteydessä mantelitumakkeiden yliaktiivisuuteen.
Olen poiminut tiivistettyyn muotoon tärkeimpiä tieteellisiä tietojamme aivojen toiminnasta kokonaisuutena ja aivojen eri osissa sekä nopeita, millisekunneissa tapahtuvia muutoksia, jotta oivaltaisimme kuinka valtava määrä muuttujia tulee ottaa huomioon kokemusmaailmamme ja käytöksemme syiden ja mekanismien informaatioteoreettisessa analyysissä. Eikä muuttujien määrää vähennä tieto siitä, että aivoissamme on noin 60 - 100 miljardia hermosolua ynnä lukuisa määrä gliasoluja, joilla niilläkin on osansa informaation käsittelyssä (17). Kunkin hermon aksoni muodostaa tuhansia synapseja toisiin hermosoluihin (6). On varsin ilmeistä, että nyt ja lähitulevaisuudessa emme kykene ottamaan huomioon edes tärkeimpiä neurotieteellisiä muuttujia yksilön kokemuksen ja käytöksen syiden analyysissä ja ennustamisessa.
Itsemääräämisoikeus
Henkilön itsemääräämisoikeus kuuluu ihmisoikeuksiin. Itsemääräämisoikeus kuuluu velvollisuusetiikan piiriin; muilla eettisillä toimijoilla on velvollisuus kunnioittaa yksilön itsemääräämisoikeutta (7). Kansainväliset sopimukset ihmisoikeuksista ovat varsin tuore ilmiö ihmiskunnassa. Kolmikymmenvuotisessa sodassa uskonto näytteli merkittävää osaa. Kahdeksan miljoonaa kuolonuria vaatineen, kärsimyksiä aiheuttaneen ja näännyttävän sodan lopettaneessa Westfalenin rauhansopimuksissa vuonna 1648 hyväksyttiin periaate ”kenen maan, sen uskonto” (8). Kuitenkin rauhansopimuksen 28. pykälässä myönnettiin protestanteille oikeus harjoittaa uskontoaan katolisella alueella (9). Tämä myönnytys suotiin tuhoavien sotakokemusten kautta ja jälkikäteen tarkasteltuna oli enne tulevasta laajemmasta suvaitsevaisuudesta. Vasta valistusaikana on alettu enenevässä määrin kiinnittää huomiota ihmisoikeuksiin, itsemääräämisoikeuteen ja yksilön vapauteen. Vuoden 1948 YK:n ihmisoikeuksien kansainvälinen julistus (IKJ), joka on yhdensuuntainen Teosofisen Seuran julistuksen kanssa, on nykyinen pohja ihmisoikeuksille. Toki esimerkiksi monet islamilaiset valtiot eivät ole sitä hyväksyneet. Julistuksessa määritellään ihmisoikeudet ja valtioille asetetaan velvollisuus turvata ne.
Ymmärrämme, hyväksymme ja vaadimme toimillemme omaehtoisuutta vastakohtana ulkoiselle suostuttelulle tai pakolle. Suomessa ihmisoikeuksia on opetettu kouluissa ja valtio on asettunut takaamaan niitä. Erityisryhmien itsemääräämisoikeuksien takaaminen on osa julkisen median keskustelua ja lainsäätäjän toimintaa näinä vuosina. Itsemääräämisoikeustermi ei esiinny suomennetussa IKJ:ssa. Itsemääräämisoikeus pohjaa itsemääräytymineen (itsemäärääminen, self-determination). Sen teoreettinen perusta on muodollisesti esitetty ja hyväksytty 1980-luvulla järkevänä empiirisenä teoriana (10). Teorian mukaan ihmisen päämääriin pyrkivälle ja psykologiselle kasvulle, integriteetille ja hyvinvoinnille välttämättöminä ehtoina ovat kyvykkyyden, autonomian ja sosiaalisten suhteiden sisäiset tarpeet (11). Tällä on merkitystä aiheellemme, sillä sukupuolisessa häirinnässä, alistamisessa ja väkivallassa on kyse nimenomaan ihmisen sisäisten tarpeiden loukkaamisesta.
Homo socialis et sexualis
Seksuaalisen mieltymyksen ja käyttäytymisen tieteellinen tutkimus osoittaa, että ihmiset kiinnittävät huomiotaan satoihin eri piirteisiin (Boyer P. 2018, sivut 125-162). Ihmisen pitkä ja avuton imeväis- ja lapsuusaika edellyttävät vanhemmilta yhteistä panostusta, yhteistyötä ja voimavarojen jakoa. Parin valinnassa suositaan keskitason yläpuolella olevaa parasta mahdollista geneettistä kelpoisuutta. Partnerin eri valintakriteerit vaihtelevat itsenäisesti toisistaan riippumatta. Luonnonvalinnan puitteissa suositaan ominaisuuksia, jotka takaavat mahdollisimman terveen ja hyväkuntoisen jälkeläisen. Puoleensa vetävien naisten on tutkitusti havaittu haluavan hyvien geenien lisäksi muita etuja suhteiltaan (12). Nainen voi pyrkiä hankkimaan jälkeläiselleen paremman kuntoisuuden geenejä tilapäisestä suhteesta ja jättää jälkeläiseen investoinnin vakituiselle kumppanille. Toisaalta koska mies ei välttämättä joudu kantamaan elatusvastuuta, hän voi helpommin paritella tilapäissuhteessa. Seksuaalisessa valinnassa voidaan suosia myös ominaisuuksia, joilla ei ole juurikaan tekemistä geneettisen kelpoisuuden kanssa. Seksuaaliset mieltymyksen vaihtelevat suuresti ajan ja paikan suhteen. Emme ole tietoisia niistä aivojen suunnattoman monimutkaisista laskutoimituksista, jotka laukaisevat itse kunkin mieltymyksen. Tietoinen kokemuksemme on, että jonkun ihmisen kasvot ovat vastustamattoman viehättävät tai persoonallisuus hurmaava, toisen kasvot taas luotaan työntävät ja persoonallisuus iljettävän vastenmielinen, kuitenkin useimmiten siltä väliltä. Vaikka seksuaalisuus on ymmärrettävä ensisijaisesti lisääntymisen ja suvun jatkamisen näkökulmasta, käytännössä irrotamme sen lisääntymisestä ja harrastamme seksiä nimenomaan mielihyvän tai taloudellisen hyödyn vuoksi. Tehokkaiden ehkäisyvälineiden kehitys ja laaja käyttö sekä muuttuneet asenteet ovat mahdollistaneet vapaammat lyhyempi- tai pidempiaikaiset suhteet.
Liberaaleimmissa länsimaisissa demokratioissa, joissa ihmis- ja kansalaisoikeudet, itsemääräämisoikeus ja sukupuolten tasa-arvoisuus tunnustetaan laaja-alaisesti valtion ja yksilöiden tasolla, voidaan olettaa henkilökohtaisen vapauden subjektiivisen loukkauksen aiheuttavan voimakkaan vastareaktion. Tällaista vastareaktiota on kipakka Me Too – twiittailu. Subjektiivinen vapauden tunne edellyttää sitä, että henkilö tuntee toisten henkilöiden hyväksyvän ja kunnioittavan hänen itsemääräämisoikeuttaan ja että henkilö tuntee kykenevänsä vaikuttamaan toisiin henkilöihin koskemattomuuden vaatimuksellaan. Vapauden tunne palvelee yksilöä merkkinä turvallisuudesta ja hän voi tämän tunteen avulla rentoutua. Vapauden menettämisen ja pakottamisen uhka, tilanteen muuttamattomuuden uhka, laukaisee kauhureaktion. Pelko/kauhureaktio on evolutiivisesti oleellinen, nopea tapa vaaratilanteen arvioinnissa ja reagoinnissa siihen; saalistajan onnistuessa toimiessaan saaliin pidempiä pohdiskeluja ei enää tarvita, koska häntä ei enää ole. Kauhureaktion voi aikaansaada myös koettu uhka maineen, itsekunnioituksen tai arvovallan menetyksestä; koemme tarvetta olla vapaita, oikeutettuja ja arvostettuja sosiaalisia toimijoita. Yksilön kannalta on merkityksellistä, että hänen vapauden tunteen arvionsa on tarkkaa. Tällöin ei antauduta turhiin pelkoihin ja tuhlata aikaa asioihin, joihin ei voi vaikuttaa. Stoalaiset ymmärsivät erottaa asiat, joihin ei voi vaikuttaa ja asiat, joihin voi vaikuttaa ja keskittyä vain jälkimmäisiin. Vapauden tunne liittyy myös onnellisuuteen, joka vaihtelee yksilöstä toiseen kuten äkäisyyspuuskatkin.
Vapaus aiheuttaa riippuvuutta (Taylor K 2017, s. 296). Vapaus on huumausaineen kaltainen, sitä tarvitaan säännöllisesti ja puute johtaa vieroitusoireisiin. Vapauteen tottuneet ihmiset taistelevat kiivaasti säilyttääkseen vapautensa. Totumme tiettyyn vapauden tasoon ja elimistö vaatii suurempaa määrää aivan kuten kokaiiniriippuvuudessa (Taylor K 2017, s. 297). Tarve vapauden lisäämiseen ei ole niin suuri kuin tarve säilyttää saavutettu vapauden taso. Vaikka länsimaissa naisten itsemääräämisoikeudessa ja tasa-arvossa vielä havaitaan selkeitä puutteita, ne ovat vivahde-eroja verrattuna esimerkiksi tämän päivän islamilaisiin valtioihin, joissa rajoitetaan muiden muassa naisten liikkumista, seurustelua, pukeutumista ja oikeutta tehdä taloudellisia toimia.
Mikä sitten johtaa naisten (joskus myös miesten) subjektiivisesti koettuihin ja tosiasiallisesti havaittuihin itegriteetin loukkauksiin; kiusallisiin ehdotteluihin, vihjailuihin, nimittelyihin, lähentely-yrityksiin, kourimisiin, kosketteluihin, vainoamiseen ja jopa raiskaukseen? Ensimmäisenä tulee mieleen kontaktia hakevan puutteellinen sosiaalisten vihjeiden lukutaito tai vihjeistä piittaamattomuus. Fiksu, ihmisoikeudet tunteva ja hyväksyvä, riittävän itsenäinen ja omanarvontuntoinen, sosiaalisesti lukutaitoinen ihminen voi periaatteessa välttyä syytetyksi joutumiselta. Henkilön ominaisuus ei kuitenkaan ole tae, sillä asialla on myös toinen osapuoli eli kohde. Kohde voi perusteettomasti syyttää ja rekrytoida kanssaihmisiä viattoman pään menoksi. Vastikään Suomessa sattui tällainen tapaus, jossa käräjäoikeus antoi rikostuomion kunnianloukkauksesta neljälle naiselle (13). Sosiaalisten vihjeiden lukutaidon heikkous voi johtua myös sairaudesta. Mainitsen esimerkkeinä muutaman. Skitsofreniassa kasvojen emotionaalisten ilmeiden tunnistaminen heikkenee (14). Mantelitumakkeen vaurio hävittää emootion ja objektin merkitsevyyden yhteyden (Taylor K 2017, s. 236). Epäsosiaalisessa persoonallisuushäiriössä käyttäytyminen osoittaa toistuvasti piittaamattomuutta moraalista, sosiaalisesta normistosta sekä toisten oikeuksista ja tunteista. Aivojen etuosien (orbitofrontaalinen) vauriossa potilas kadottaa tietämyksensä sosiaalisista ja emotionaalisista vihjeistä ja käyttäytyy sosiopaattisesti (15). Voi perustellusti olettaa, että monet vähäisemmät toimintavajavuudet vaikkapa prefrontaalialueella tai mantelitumakkeessa ja näiden ja muiden alueiden yhteyksien vajavuudet tai ylitoiminnat voivat aiheuttaa laajakirjoista vaihtelua sosiaalisten vihjeiden havainnoinnissa sekä ymmärtämisessä ja sen kautta käyttäytymisessä. Muutosten ei tarvitse olla pysyviä vaan voivat vaihdella ajan funktiona.
Kähmintä on ollut maan tapa ex-kasanedustaja Taimi Tellervo Koiviston mukaan (16). Kulttuurinen yhteys vaikuttaa myös reagointiin seksuaalisessa häirinnässä. Eduskunnan pikkujoulussa vuonna 2017 kansanedustaja juovuspäissään ryhtyi kovaotteisesti suutelemaan kollegaansa, joka teki asiasta oikeutetusti rikosilmoituksen. Kansanedustaja kotiseuduilla nainen olisi todennäköisemmin toiminut toisin. Hän olisi kolauttanut päihtynyttä lähentelijää harjan varrella päähän ja tokaissut ”painu siitä nukkumaan”. Näin ainakin eräässä kommentissa arveltiin.
Ruusuristiläinen ymmärrys sukupuolisuudesta ja sen kehityksestä
Pekka Ervastin ruusuristiläisyydessä sukupuolisuus on yhteydessä aurinkokuntamme eettiseen päämäärään. Sukupuolisuus on koulu rakkauden, antamisen kehittymiseksi meissä. Suvullinen siittämisprosessi syntyi kolmannen juurirodun lopulla (PE s.285) ja tulee lakkautumaan kuudennessa juurirodussa, jolloin tulemme luomaan meditatiivisesti (PE s. 326). Kahden sukupuolen yläpuolella on kolmas, sukupuoleton mies-naisellinen sukupuoli, johon meidän tulee pyrkiä. Sukupuolinen voima meissä on Pyhän Hengen voima (PE s. 4606). Itsekasvatustyössä tähdennetään sukupuolista puhtautta, erillisestä miehisestä tai naisellisesta sukupuolisuudesta poisoppimista. Sukupuolisuus on luonnollista mutta seksuaalisen himon ja hekuman haku on syntiä. Tulee muistaa, että PE:lle synti on hamartiaa, jousella ampumista osumatta maaliin, siis asian tekemistä väärällä tavalla.
PE arvelee, että sukupuolinen mielikuvitus on ehkä aiheuttanut eniten rikoksia maailmassa (PE s. 1246). Hän esittää jopa, että sukupuolinen magia, charmi, joka saa tytön suostumaan aiheuttaa karmallisesti syöpää (PE s. 1825). Seuraamus on sama, jos vaadimme sukupuolista yhteyttä ilman toisen suostumusta. Tällaisen syy-seuraussuhteen esittäminen on raskaan sarjan väite ja pelkkä asian toteaminen ei riitä; vaaditaan vahvinta A-luokan tieteellistä näyttöä väitteen tueksi. Tieteellisen todennettavuuden vaateelle voidaan esittää useitakin syitä, joista yksi on jo perussairaudestaan ahdistuneen syöpään sairastuneen lastaaminen vielä mahdollisilla itsesyytöksillä. Katson, että tällainen väite tulee esittää nöyränä ja täysin spekulatiivisena, jollei sitä ole vahalla todistusvoimalla tieteellisesti todistettu. Monet ihmiset, sekä miehet että naiset, ovat ottaneet PE:hen yhteyttä koskien puolison liiallista sukupuolista innokkuutta. He eivät ole huomioineet puolison halukkuutta ja puolisot ovat kokeneet tulleensa painostetuiksi. PE on suorastaan hävennyt sellaisten miesten puolesta, jotka ovat ottaneet sellaista, mitä ei ole heille täydestä sydämestä annettu (PE s. 1834). Hän tuomitsee homoseksuaalien vainon ja naisten alistamisen, mikä on linjassa Ruusu-Risti Ry:n ohjelmajulistuksen ja liberaalin aatevirtauksen kanssa.
Yhteenveto
Olen esittänyt joitakin evoluutiobiologisia ja –psykologisia, sosiaalipsykologisia ja neurotieteellisiä tutkimustuloksiin perustuvia käsityksiä ihmisen ajatuksista, tunteista ja sosiaalisesta käyttäytymisestä painopisteenä seksuaalisuus. Esityksellä pyrin auttamaan meitä ymmärtämään sukupuolisen käyttäytymisen moninaisuuden, hienosyisyyden ja herkkyyden. Tällainen kokonaisuus on hyvin haavoittuva. Myös henkilökohtaiset, yhteisölliset ja valtiolliset sopimukset, normit ja lait säätelevät sukupuolisuhteita.
Kirjoitelmallani olen pyrkinyt esittämään käsitykseni, että Me – Too:n kaltainen liike tarvitsee yhteiskunnassa vallitsevan, laajahkosti hyväksytyn, arvoliberaalien ideoiden tietoisuuden tietyn tason. Käytännössä ideoiden on jossain määrin täytynyt toteutua. Me Too-kirjoitukset ovat tuoneet esille kipeitä ja oikaisemista vaativia puutteita tasa-arvossa ja kunnioituksessa sekä tietoja seksuaalista väkivasta. Tätä artikkelia kirjoittaessani Suomen 101:en itsenäisyyspäivän aattopäivinä julkisessa mediassa on ansaitusti esillä sarja Oulussa tapahtuneita alaikäisiin kohdistuneita seksuaalisia rikoksia. Joukossa on mustaakin mustemmat lapseen kohdistuneet, toistuneet, useampien ihmisten suorittamat rikokset. Onko hänellä, tai monella muulla ihmisoikeuden loukkauksen uhrilla, voimavaroja Me Too – twiittauksiin? Kirjoitukset leviävät sosiaalisen median helppoudella laajalle ja nopeasti. Naisasialiikkeitä on esiintynyt aiemminkin mutta informaation demokratisoituminen saavuttaa nyt paremmin muutoin syrjässä olevat ja tuo esille asian laajuuden. Toki ylilyöntejäkin on tapahtunut, josta yllä oleva esimerkki suomalaisesta oikeustapauksesta.
Ruusuristiläisyys ajaa liberaaleja arvoja. Se on ihmisoikeuksia, vapautta ja tasa-arvoa korostava, vaativiin eettisiin päämääriin pyrkivä liike. Se näkee kaiken kanssaihmisten kunnioittamiseen ja auttamiseen pyrkivän toiminnan kannatettavana mutta ei hyväksy loukkausta, panettelua ja alistamista. Sokrateen tapaan (Platon. Pidot, 221b-212c) se opettaa pyrkimään rakkauden avulla näkemään ja ymmärtämään kauneuden idean ja pitää idean kokemisen saavuttamista konkreettisena, korkeana päämääränä.
Haluammeko elää yhteiskunnassa, jossa Sauvo Puhtilan sanoin: ”Kasvot vieraita on, hymy tuntematon”? Ja jos kuitenkin joudumme elämään tällaisessa yhteiskunnassa, meissä elää vielä toivo ja ehkä meillä on muisto toiveemme täyttymyksestä; tango d’amoren siteerausta jatkaen: ”sinut kohdata sain”. Kuten kukin meistä voi todistaa, olemme tietoisia vain yhdestä asiasta kerrallaan. Asian neurotieteellinen puoli on tutkimuksissa paljastunut muodossa ”voittaja saa kaiken”. Kun yksi aivojen hermoverkko on ylittänyt aktivoitumisen kynnyksen, lähellä olevat vaihtoehtoiset verkot inhiboidaan (Taylor 2017, s. 252-271). Käsillä olevan artikkelin aiheen - seksuaalisuudessa ja seksuaalisuuteen liittyvissä ihmisoikeuksien loukkauksissa - osalta tämä tarkoittaa, että kun kiinnitämme huomiotamme rikkomuksiin, loukkauksiin ja rikoksiin, silloin emme ole samanaikaisesti tietoisia perustavanlaatuisesta, voimaannuttavasta, valloittavasta, hurmaavasta yhteydestä, tilasta, jossa voimme turvallisuuden tunteen vallitessa luopua omasta autonomiasta ykseyden, jaetun yhteyden tunteen hyväksi. Mitä useammin kiinnitämme huomiota rikkomuksiin, sitä vähemmän jää aikaa ja tilaa sukupuolisuuden positiivisille puolille. Läheisyyden positiivinen puoli on, että silmät loistavat kirkkaina, elämä on elämisen arvoista, täynnä toivoa ja unelmia.
Liitteet
Boyer P. Minds Make Societies. How Cognition Explains the World Humans Create. 2018. Yale Univercity Press. ISBN 978-0-300-22345-3.
Ervast, P. Kaikki kirjat. http://www.ruusuristi.fi/tiedostot
Platon. Teokset III. 1999. Otavan Kirjapaino. Keuruu. ISBN 951-1-15894-5.
Taylor K. Brainwashing. The Science of Thought Control. 2017. Oxford Landmark Science. ISBN 978-0-19-879833-0.
3. jultika.oulu.fi/Record/isbn978-952-62-2061-1
4. citeseerx.ist.psu.edu/viewdoc/download?doi=10.1.1.178.1538&rep=rep1&type=pdf
9. avalon.law.yale.edu/17th_century/westphal.asp
11. users.ugent.be/~wbeyers/scripties2012/artikels/The-what-and-why-of-goal-pursuits.pdf
14. https://academic.oup.com/schizophreniabulletin/advance-article/doi/10.1093/schbul/sby139/5114380
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti