Onko tiede todistanut vapaan tahdon illuusioksi? - Onko väliä sillä, onko tahto vapaa ja sillä, levitetäänkö tahdonvapaudesta oikeaa tietoa?
Johdanto
Luin 11. 7. 2024 ilmestyneestä Helsingin Sanomien tiedeosiosta Mikko Puttosen, kuvineen koko lehtiaukeman täyttämän, artikkelin ”Jäähyväiset vapaalle tahdolle”. Havaitsin artikkelin olevan käytännössä R. Sapolskyn vuonna 2023 ilmestyneen kirjan ”Determined – Life Without Free Will” referointia. Artikkelissa väitetään tieteen selittäneen vapaan tahdon pois, mikä on varsin suoraviivainen, omavaltainen ja rohkea väite sekä osoittaa tietämättömyyttä ja/tai välinpitämättömyyttä ja/tai tahallista vääristelyä asian suhteen. Lisäksi väitetään, että tiede olisi selittänyt asian. Sillä on väliä, onko vapautta valita ja onko tiede sanonut painavan ja viimeisen sanansa. Voisi olettaa, että HS noudattaa mainostamiaan journalismin ohjeita, joiden mukaan uutiset ja asiat esitetään puolueettomasti, tasapuolisesti ja eri näkökantoja esitellen. Pettymyksekseni ja yllätyksekseni näin ei ole toimittu tämän artikkelin kohdalla vaan jo perusasia siitä, mitä tiede voi osoittaa oikeaksi tai vääräksi on jäänyt käsittelemättä. Halusin esittää vasta-argumentteja harhaan johtavalle artikkelille mielipideosastolle osoittamassani lyhyessä vastineessa. Mielipidettäni ei kuitenkaan julkaistu, mikä asettaa lehden puolueettoman journalismin vielä enemmän kyseenalaiseksi. Nettihaulla löysin vielä aiemman Helsingin Sanomissa julkaistun Puttosen artikkelin ”Hyvästi vapaa tahto – Tietoiset päätökset ovat harhaa, koska aivomme tekevät päätökset ennen kuin teemme mitään” päivättynä 6. 9. 2019. HS:n linja vapaan tahdon kysymyksessä näyttää olevan selvä. Kuitenkaan ei ole samantekevää levitetäänkö väärää tietoa arvostetussa julkaisussa vai eikö levitetä. Tämän vuoksi koen olevani velvoitettu puuttumaan asiaan, vaikka en minä tai kanssani samaa mieltä olevat saisikaan laajaa tai vähäistäkään julkisuutta. (Tailor Swiftillä on Instagrammissa 284 miljoonaa seuraajaa, Helsingin sanomilla päivittäin noin 688 000 lukijaa (vuonna 2017) ja allekirjoittaneella muutamia satunnaisia lukijoita silloin tällöin.)
Jo vähäinen tutustuminen vapaaseen tahtoon liittyvään neurotieteelliseen kirjallisuuteen ja kokeellisen psykologian kirjallisuuteen riittää havaintoon, että vapaan tahdon tieteellinen selittäminen on kaukana lopullisesta selvyydestä: on suorastaan absurdia, jopa arroganttia, väittää tieteen selittäneen vapaan tahdon harhaksi. Nykyään ei ole edes keinoja tutkia tieteellisesti aivojen mekanismeja siten, että oleellisia, aiempien kokemusten aiheuttamia aivojen muutoksia voisi ottaa luotettavasti huomioon vapaan tahdon tutkimuksessa.
Vapaa tahto edellyttää tietoisuutta
Vapaan tahdon olemassaolo edellyttää tietoisuutta. Tietoisuus sinänsä on monisyinen. Tietoisuus kokemuksena on subjektiivinen, vain kokijalle itselleen todellinen maailma. Itsereflektiolla luomme tietoisuuskäsitteemme, johon sisältyy eri osasia riippuen meditoijan kyvystä havaita ja keksiä uusia tietoisuuden puolia sekä kyvystä omaksua tietoisuuskirjallisuutta. On oleellista muistaa, että mittalaittein tutkittu aivojen biokemia ja sähkökemiallinen toiminta mittaa molekyylejä ja sähkökemiallisia suureita kuten jännitettä sekä niiden muutoksia, ei tajuntaa sellaisena kuin me sen koemme. Neurotieteellisissä tutkimuksissa käytetäänkin tietoisuuteen liittyvistä aivotoiminnoista ilmaisua tajunnan hermostolliset vastaavuudet (neuronal correlates of consciousness). Tietoisuuden neurotieteellinen tutkimus on oma alansa. Suurin osa aivojen toiminnasta on tiedostamatonta. Tietoisuuden syntyminen on hidas prosessi verrattuna hermojen millisekuntitoimintaan ja tietoisuuden informaatiosisältö on minimaalinen verrattuna hermoverkkojen informaatiosisältöön. Tietoisuus edellyttää aivojen hermoverkoilta monia yhtäaikaisia tai lähes yhtäaikaisia toimintoja. Jotta voisimme tutkia tahdonvapautta tai tahdon vapaudettomuutta, tulee tietoisuuden olemassaolon ehtojen täyttyä. On huomioitava, että vapaa tahto voi olla tiedostamatonta havainnon, mieleenjohtuman tai toiminnan osalta näiden toimintojen tapahtumahetken tienoilla. Tarkoitan kykyjä ja taipumuksia sekä sellaisia päätöksiä ja toiveita, jotka on ehdollisesti päätetty toteuttaa silloin kun olosuhteet sen sallivat. Näissä useimmissa tapauksissa alkutilanteessa on vapaan tahdon mukaan pyritty kehittämään kykyjä ja taipumuksia, jotka sitten harjoituksella ja toistamisella on saatu toteutumaan kykynä esimerkiksi soittamisessa tai älykkyydessä tai urheilusuorituksissa
Ilman tieteellistä tukimustakin jokainen voi esittää lukuisia esimerkkejä tahdonvapauden toimeenpanemisesta. Voimme helposti kuvitella itse tahdonvapauden olevan rajoittuneen heikkolahjaisella tai kovin rajoittuneessa yhteisössä kasvaneella verrattuna paremmilla hengen lahjoilla varustettuun ja virikkeisessä ympäristössä kasvaneeseen. R Sapolsky esittää kosolti tieteellisesti todistettuja tahdonvapautta kaventavia tekijöitä ja olettaa, että vapausrajoituksia löytyy myös tutkittujen tapausten ulkopuolelta (tutkitun tiedon ekstrapolointi). R Sapolsky lähtee ihmisen toimintojen ja ajatusten selittämisessä mekanistisesta syy-vaikutusmallista, jossa jokaisella ilmiöllä on syynsä, vaikka niitä ei aina voidakaan osoittaa. Kyse on determinismistä: tietyistä syistä seuraa vääjäämättömästi tietynlainen seuraus. Malli ei tunne itsenäistä toimijaa. Mutta kuinka kaukaa on etsittävä alkuperäiset syyt? Jos haluaisimme mennä mahdollisimman alkuperäisiin syihin, meidän tulisi konsultoida kosmologeja ja hiukkasfyysikoita ja aloittaa tutkimuksemme ehkä maailmankaikkeuden alkuräjähdyksestä ja aine-energian pienimmistä hiukkasista. Tieteellisen tutkimuksen alkusyyt täytyy kuitenkin asettaa jollekin järkevälle aineen (tai abstraktion) tasolle. Neurotieteessä alimmat fyysiset tasot ovat molekulaarinen taso ja solutaso. Vapaan tahdon tutkimuksessa voimme tarkkailla käyttäytymistä ja tutkittava henkilö voi sanallisesti kertoa aikomuksistaan ja tuntemuksistaan. Vapaa tahto edellyttää itsekontrollia, älykästä ajattelua, suunnittelua ja järkevää valintaa sekä kykyä toteuttaa päätös ilman hetkestä hetkeen tapahtuvaa tietoista kontrollia. Erityisesti tulee huomata ja ymmärtää, että satunnainen päätös ei ole vapaan valinnan päätös. Jotta päätös voi olla vapaa, se tulee pystyä perustelemaan. Neurotieteellisen tutkimuksen tulisi pystyä erottelemaan mitä aivoissa tapahtuu erilaisesti vapaassa ja ei-vapaassa toiminnossa.
Vapaa toimija
Vastakohtana mekanistiselle determinismille kannattaa tutustua mm. Kevin J. Mitchellin vuonna 2023 ilmestyneeseen yli 300-sivuiseen kirjaan ”Free Agents: How Evolution Gave Us Free Will”. Mitchellin viitekehys on evoluutio niin kuin kirjan nimikin kertoo. Hän lähtee yksisoluisesta eliöstä ja kuinka sellainen toimii ympäristössään kasvaakseen, lisääntyäkseen ja pitääkseen itsensä elinkykyisenä mm. homeostaattisin mekanismein. Yksisoluisilla eliöilläkin on päämäärä eli elävänä pysyminen, kasvaminen ja lisääntyminen. Yksisoluisille ja alkeellisille monisoluisille eliöille on kehittynyt varsin moninainen ja kirjava valikoima biokemiallisia mekanismeja ympäristössä toimimiseksi, ravinnon saamiseksi ja uhkien välttämiseksi. Evoluution edetessä kehittyivät hermosolut, hermosoluryhmät ja lopulta aivot. Hermoston monimutkaistuessa eliön toiminta ympäristössä saa yhä enemmän vapausasteita, joiden myötä toiminta muuttuu enenevästi itseohjautuvaksi, toiminta ei nimenomaisesti ole determinististä. Kehittyneet aivot luovat perustan eliön kyvylle toimia omien syidensä perusteella itsenäisenä toimijana. Itseohjautuvuus puolestaan edellyttää kykyä oppia, muistiin painamista ja muistista palauttamista sekä kykyä yhdistellä käsillä olevan tilanteen informaatio aiempiin kokemuksiin.
Aivojen ylätason toimintamallien (korkeampien toimintojen) kyky vaikuttaa hermoverkkoihin, yksittäisiin hermoihin, välittäjäaineiden vapautumisiin synapseissa ja geenien luentaan sekä vastavuoroisesti näiden vaikutusten tulosten vaikutus takaisin ylätason toimintamalleihin on ajassa etenevää dynamiikkaa eli elämää itseään. Ylätason toimintojen vaikutuskyvyn ymmärtämiseksi tarvitaan tarkoituksen, merkityksen ja arvon (value) käsitteitä, joiden perimmäiset syyt ovat evoluutiobiologian mukaan yksilön selviytymisessä ympäristössään. Merkitysten ja arvojen vaikutuksesta aivojen biokemiaan, sähkökemialliseen toimintaan ja yksilön käyttäytymiseen tunnetaan yhtä ja toista mielenkiintoista, mikä on tiedonhaluiselle laaja ja kasvava aarreaitta.
Valmiuspotentiaali ja vapaa tahto
Vuoden 2019 artikkelissaan Puttonen päätyy Libetin (aivosähkökäyrään ja satunnaiseen toimintaan perustuva koejärjestely) tutkimuksiin nojaten, tulokseen, että aivot päättävät ensin ja tietoinen mieli seuraa perässä. Libetin tutkimuksessa aivosähkökäyrässä havaittiin valmiussähköjännite (rediness potential) ennen koehenkilön (tutkijoiden tulkinnan mukaan) tietoista päätöstä liikuttaa kättään. Fried et al (2011) teki vastaavanlaisen tutkimuksen kädenliikuttamisaikomuksen ajoittamisen yhteydestä yksittäisten hermojen aktivoitumisnopeuteen otsalohkon keskiosissa. Näillä alueilla tiedettiin jo entuudestaan olevan yhteys liikkeiden suorittamisen valmisteluun. Tuloksena tietoinen aikomus liikuttaa kättä seurasi sen jälkeen kun vähintään 264 hermosolua ylitti aktivoitumisnopeuden kynnysarvon. Kynnysarvon ylityksestä voitiin ennustaa ajankohta, milloin koehenkilö tulee tuntemaan aikomuksensa kädenliikkeeseen. Onko näillä tutkimuksilla kumottu vapaa tahto? Vastaus on: ”ei ole”. Eikä perusteluun tarvita monimutkaisia ja vaikeasti ymmärrettäviä selityksiä. Vapaan tahdon osalta peruskysymys kuuluu: ”liikutanko kättäni?”. Jos vastaus on: ”en liikuta”, ja käsi säilyy liikkumattomana, silloin vapaa tahto on toteutunut. Tarvitaan lisätutkimus, jos halutaan tietää ilmaantuuko liikuttamattomuuspäätöksen jälkeen jossakin vaiheessa valmiuspotentiaali ilman käden liikuttamista. Oletan, että ei tapahdu terveellä ihmisellä mutta obsessiiviskompulsiivisella tai tic-oireisella voi tapahtua sekä valmiuspotentiaali että liike. Tällöin kyseessä ei ole vapaa tahto vaan sairauteen liittyvä tahaton toiminta. Jos alkuperäiseen kysymykseen: ”liikutanko kättä” vastaus on: ”kyllä” ja liikuttamisen suunnittelen lähitulevaisuuteen laboratoriotutkimustilanteen aikana, olen asettanut toiminnan tapahtuvaksi milloin tahansa lähitulevaisuudessa tutkimustilanteessa. Tällöin ei ole kyseessä vapaa tahto liikuttamisen suhteen vaan ajoitus, milloin tulen liikuttamaan. Koska minulle on aivan yhdentekevää, milloin liikuttaminen tapahtuu, kyseessä on satunnaisen (stokastisen) tapahtuman aikaansaaminen, mitä ei voida luokitella vapaan tahdon käsitteen sisään kuuluvaksi tapahtumaksi, koska kyseessä on stokastinen tapahtuma. Tässä tapauksessa tietoisuus liikuttamisaikeesta tulee vasta jälkikäteen, koska aina liikuttamisessa tapahtuu valmistelevaa, tiedostamatonta toimintaa ja kuten tutkimukset osoittavat tietoisuuden syntyminen on hidasta: tietoisuus vaatii useiden aivoalueiden yhteistyötä. Päätös liikuttamisesta on tapahtunut aiemmin, tutkimusmittauksia edeltävästi (!); tutkimusasetelmassa tutkitaan vain liikuttamisprosessin satunnaista ajankohtaa ja tietoisuuden ilmenemisnopeutta, joka tiedetään hitaaksi. Libetin ja Friedin tutkimukset eivät siis tutki vapaata tahtoa vaan vapaan tahdon päätöksen satunnaista (stokastista) ajoitusta ja tiedostamattomia liikuttamisen valmistelevia prosesseja sekä prosessien tietoisuuteen tulemista ja sen hitautta. Jotta voisi omakohtaisesti arvioida mitä todellisuudessa tutkittiin, millä menetelmillä ja kuinka tulosta tulkittiin, on paneuduttava tutkimusten julkaistuihin alkuperäisartikkeleihin. Samoin on perehdyttävä ainakin joihinkin alkuperäisartikkelin innoittamiin uusiin eri tutkimusasetelmilla toteutettuihin tutkimuksiin sekä katsausartikkeleihin. Materiaalia löytyy helposti mm. Googlehaulla eturivin tiedelehdistä. Esimerkkejä löytyy tämän artikkelin lopusta. Tällöin selviää, voidaanko kullakin tutkimusasetelmalla ja -menetelmällä tutkia vapaata tahtoa. Yksityiskohtiin paneutuminen vaatii runsasta työtä ja mielellään oman tekstin tuottamista, jotta henkilökohtaisesti voisi osoittaa oman kannan muodostumisen ja sen perustelut.
C. S. Soon et al (2013) tutkivat magneettikuvauksella (fMRI) abstraktin ajattelun aloittamisprosessia ja aivotoiminnoista tietoiseksi tulemisen ajankohtaa. Tätäkään tutkimusta ei voida pitää lähtökohtaisesti vapaan tahdon tutkimuksena. Tutkimusasetelma on sama kuin Friedin tutkimuksessa: tutkittavat olivat jo tehneet päätöksen kahden eri sisältöisen abstraktin ajattelun aloittamisesta. Heidän tehtävänään oli ilmoittaa aloittamisen ajankohta ja sen jälkeen suorittaa ajatustehtävä. Aivojen otsalohkon keskiosan kuorikerroksessa havaittiin toiminnan lisäystä neljä sekuntia ennen kuin tutkittava tuli tietoiseksi päätöksestään eli ilmoitti haluavansa suorittaa jommankumman tehtävistä. Kyseessä on satunnainen valinta tehtävän suorittamisesta ja tehtävän luonteen valitsemisesta. Tutkittavat valitsivat tehtävän satunnaisesti, mitä osoittaa mm. se, että heidän valintansa osui yhtä usein kompaankin tehtävään. Aivoaktiviteetista ei voitu määrittää kumpi tehtävä valittiin; tehtävävalinta selvisi vasta valintatapahtumisesta tietoiseksitulon jälkeen. Tutkimuksessa siis selvitettiin milloin ja miten päätös satunnaisen tehtävän suorittamisesta aloitetaan. Tutkimuksen tärkein anti on siinä, kuinka päätös toiminnasta vaikuttaa aivojen tiedostamattomaan toimintaan ja siinä, milloin tiedostamaton toiminta tulee tietoisuuteen.
Maoz U et al (2019):n tutkimus on huomionarvoinen. Se osoittaa, että merkitykselliseen valintaan ei liity aivosähkökäyrässä valmiuspotentiaalia toisin kuin satunnaisessa valinnassa. Tutkimustulos siis vapauttaa itsenäisen minän harkitun päätöksen erilliseksi hermosolujen satunnaisiesti - itsenäisestä toimijasta eli tietoisesta minästä erillisestä - toteuttamasta toimintapäätöksestä ja palauttaa toimiojan oman päätösvallan valinnoilleen. Satunnaisessa valinnassa valinnan aiheuttaa hermosolujen satunnaisten aktivoitumisten kasautuminen, joka osoittaa, että valinta on satunnainen (stokastinen).
Determinismi ja etiikka
Tekeekö determinismiin ja siitä seuraavaan vapaan tahdon puuttumineen uskominen meistä suvaitsevaisia?
Puttonen toistaa Sapilskyn esittämiä erilaisia hyviä eettisiä asioita, joita seuraa tahdonvapauteen uskomisen lopettamisesta. Tällaisia ovat tasa-arvoisuuteen pyrkiminen, moraalisesta suuttumuksesta ja ylemmyyden tunteesta loppuminen, lempeä suhtautuminen rikoksen tekijöihin, mielentyyneys ja halu ymmärtää muiden käytöstä. Panen tyytyväisenä merkille, että Sapolsky ja häntä referoiva Puttonen kannattaa eettistä hyvää ja psykologista tasapainoa. Kuitenkin lukiessani Sapolskyn kirjaa yllätyin hänen ajatuksenjuoksustaan ja siitä, että hän ylipäätänsä voi kuvitella eettisen ja psykologisen hyvän determinismiin uskomisen ansioksi! Korkean etiikan olen ymmärtänyt seuraavan nimenomaan pyrkimisetä näihin korkeisiin päämääriin ja seurauksena kokijan ympäristöstä. Moraalisesta ylemmyydentunteesta ja ärtymyksestä sekä epätasa-arvosta luopumisen olen katsonut seuraavan nimenomaan päätöksestä luopua niistä. Mielentyyneyden katson johtuvan mm. siitä, että voin vaikuttaa ja ainakin yrittää vaikuttaa sen saavuttamiseen. Jos minulla ei olisi mahdollisuutta itse muuttaa asioita, vaipuisin masennukseen, haluttomuuteen ja laiskuuteen. Ehkä Sapolsky kannattaa determinismiä koska hän on taipuvainen masennukseen. (Hän mainitsee masennustaipumuksensa kirjassaan.) Halu ymmärtää asioita on leivottu evoluutiolla ihmiseen ja voin itse lisätä ja seurata tätä halua. Omat tuntemukseni kokemistani ongelmista ja ristiriidoista vaativat selvitystä tilanteeni (tai muiden tilanteen) parantamiseksi. Monet Sapolskyn hyvät katson johtuvaksi, ei determinismistä, vaan vapaasta tahdosta. Tietenkin Sapolsky on oikeassa, että hyvin monet lääketieteelliset, geneettiset, sosiaaliset, psykologiset ja ekologiset seikat kaventavat tahdonvapautta mutta ne eivät poista tahdonvapautta kokonaan. Ihminen on vapaa toimija.
Yhteenveto
Ei ole yhdentekevää katsommeko olevamme vapaita toimijoita vai determinismin vankeja ja sattuman (tai kohtalon) heittelemiä. Jos haluamme katsoa itsemme sokeiksi kaikille muille mahdollisuuksille paitsi tahdonvapauttamme rajoittaville tekijöille, voimme päätyä haluun tulkita tieteellisten tutkimusten tulokset tätä ainutta mahdollisuutta tukeviksi. R Sapolsky näyttää tekevän juuri näin. Hän esittää massiivisen määrän tutkimuksia ja julkaisuja. Yllä mainitussa kirjassa viitteitä on viidenkymmenen sivun verran. Tieteellisten tutkimusten kysymysten asetteluun on paneuduttava huolella ja erityisesti on tunnettava tutkimusala, jotta voidaan arvioida voivatko valitut menetelmät vastata asetettuihin kysymyksiin. Vapaan tahdon hermostollisen vastineen tutkimuksessa aivosähkökäyrän valmiuspotentiaali on saanut suhteettomasti huomiota. Sekaannusta on aiheuttanut mm. ymmärtämättömyys mitä tarkoitetaan vapaalla tahdolla. Se ei ole satunnaista päätöksentekoa tai toimintaa vaan nimenomaan harkittua. Evoluution tuottama itsenäinen toimija on keskiössä vapaata vapaan tahdon ymmärtämisessä. Tieteen tekiminen ja tutkimus tarvitsevat tieteenfilosofiaa.
Lehdistön, joka pyrkii vastuunalaiseen ja tasapuoliseen journalismiin, on huolehdittava, että artikkelit perustuvat luotettavaan tietoon. Helsingin Sanomien tässä referoimani kaksi artikkelia eivät perustu oikeaan tietoon. Virheellisen tiedon väitetään jopa perustuvan tieteeseen. Lehti vieläpä kieltäytyi julkaisemasta artikkeliani, jossa kiinnitin huomion painavimpiin virheisiin tai vähintäänkin kiistanalaisiin väitteisiin. Vasta totuuden ja oikean tiedon pohjalta voidaan vetää johtopäätöksiä vapaan tahdon ja sen rajoitusten vaikutuksesta kokemuksiimme, käyttäytymiseemme ja etiikkaamme. Kun luottamuskolaus tapahtuu tässä artikkelissa kuvatulla alueella, jonka filosofiaan, tieteenfilosofiaan ja tieteelliseen tutkimukseen olen jonkin verran perehtynyt, kuinka voin luottaa uutisiin ja artikkeleihin aloilla, joista tiedän vähän tai en ollenkaan ja olen pelkästään Helsingin Sanomien uutisten varassa?
Lähteitä ja lisälukemista:
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC6809608/. Maoz U, Yaffe G, Koch C and Mudrik L (2019). Neural precursors of decisions that matter – an ERP study of deliberate and arbitrary choice. eLife 2019; 8: e39787. Tämä tutkimus osoittaa, että merkitykselliseen valintaan ei liity aivosähkökäyrässä valmiuspotentiaalia toisin kuin satunnaisessa valinnassa. Tutkimustulos siis vapauttaa harkitun päätöksen hermosolujen itsenäisestä päätösvallasta ja palauttaa toimiojan päätösvallan valinnoilleen. Satunnaisessa valinnassa valinnan aiheuttaa hermosolujen satunnaisten aktivoitumisten kasautuminen ja täten on osoitettu, että valinta on satunnainen (stokastinen).
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4887467/. Lavazza A (2016). Free Will and Neuroscience: From Explaining Freedom Away to New Ways of Operationalizing and Measuring It. Front Hum Neurosci 2016; 10: 262. Lavazza esittää hahmotelman vapaan tahdon indeksitä (the index of free will), joka pohjautuu yksilön kapasiteettiin ja voittaa metafyysisten pohdintojen puutteet sekä neurotieteen tutkimusasetelmien ja tulkintojen ynnä empiirisen psykologian vaikeudet.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC10602783/#abstract-a.l.b.ttitle. Bogler C, Grjjičić B and Hayes J-D (2023). Claryfying the nature of stochastic fluctuations and accumulation in spontaneous movements. Front Psychol 2023; 14: 1271180. Artikkeli valaisee tietämystämme aivojen hermosolujen satunnaisesta, jatkuvasta aktivoitumisesta (fluctuations) ja tämän toiminnan yhteydestä spontaaneihin liikkeisiin ja valmiuspotentiaaliin.
https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/31059730/. Brass M, Furstenberg A, and Mele A R: Why neuroscience does not disprove free will. Neuroscience & Behavioral Reviews July 2019; 102: 251-263. Kirjoittajien mukaan Libet-tyyppiset tutkimusasetelmat eivät aseta vakavaa haastetta vapaan tahdon intuitiollemme. Kirjoittajien mukaan aivoaktivaatio ennen tietoista päätöstä heijastaa päätösprosessia ennemmin kuin päätöstä. Libet-tyyppisissä tutkimuksissa ehdolliset aikomukset muodostavat päätösprosessin.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC8192467/#S1title. Schurger A, Hu B, Pak J and Roskies A L (2021). What Is the Readiness Potential? Trends Cogn Sci. 2021 Jul; 25(7): 558-570. Artikkeli käsittelee viimeisiä edistysaskeleita toimintapotentiaalin asianmukaisuuden uudelleenarvioinnissa koskien vapaan tahdon filosofista ongelmaa.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC11100345/. Mudrik L, Hirschhorn R and Korisky U (2024). Taking consciousness for real: Increasing the ecological validity of the study of conscious vs. unconscious processes. Neuron 2024 May 15; 112(10): 1642-1656. Tietoisten ja tiedostamattomien prosessien erottaminen on oleellista vapaan tahdon tutkimuksissa, samoin jokapäiväisen, merkityksellisen toimintaympäristön erottaminen keinotekoisesta. Tämä artikkeli keskittyy näihin asioihin.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC11080647/. Ohtake M, Abe K, Hasegawa M, Itokazu T, Selvakumar V, Matunis A, Stacy E, Froebrich E, Huynh N, Lee H, Kambe Y, Yamamoto T, Sato t K and Sato T R (2024) . Encoding of self-initiated actions in axon terminals of the mesocortical pathway. Neurophotonics Jul 2024; 11(3): 033408. Merkittävä löydös keskiaivojen dopamiinia tuottavien aksonien vaikutuksesta keskiseen aivojen etuosaan itsealoitetun palkinnon saamiseksi palkinnon suuruuden mukaan. Aivojen palkintosysteemi vaikuttaa eri reseptorien kautta itsealoitettuun (D-2) kuin vihjeen (D-1) mukaan aloitettuun toimintaan. Palkinnon suuruuden odotuksella on siis vaikutusta aiottuun toimintaan ja dopamiinieritys tapahtuu puoli s ennen aloitettua toimintaa. Palkintosysteemin aktivaatio aiheuttaa hyvän olon tunnetta.
https://academic.oup.com/brain/article-abstract/106/3/623/271932?redirectedFrom=fulltext&login=false. Libet B, Geason C A, Wrifht E W and Pearl D K (1983). Time Of Conscious Intention To Act In Relation To Onset Of Cerebral Activity (Readiness_Potential): The Unconscious Initiation Of A Freely Voluntary Act. Brain. Sep 1982; 106: 3: 623-642. Libetin alkuperäinen, laajaa kritiikkiä ja laajoja lisätutkimuksia innoittanut tutkimus vapaasta tahdosta ja aivoprosesseista.
https://www.pnas.org/doi/full/10.1073/pnas.1212218110. Soon C S, He A H, Bode S and Haynes J-D: Predictiong free choices for abstract intentions. PNAS March 18, 2013; 110(15)6217-6222. fMRI, satunnainen valitseminen ja aivotoiminnan tietoisuuteen tuleminen.
https://www.cell.com/neuron/fulltext/S08966273(10)010822. Fried I, Mukame R and Kreiman G. (2011) Internally Generated Preactivation of Single Neurons in Human Medial Frontal Cortex Predicts Volition. Neuron 2011; 69: 3: 548-562. Aivojen pinnalta mitatut hermosolujen aktivaatiot, satunnaisesti ajoitetut kädenliikkeet ja aivotoiminnan tietoisuuteen tuleminen.
Tapio Joensuu - Stoalaisuus ja teosofinen maailmankuva. Determinismin stoalaisia juuria on käsitelty tässä artikkelissa.
