Karman laki teosofiassa ja ruusuristiläisyydessä
”Me, jotka kutsumme itseämme
teosofeiksi ja uskomme, että ihminen on jälleensyntyvä olento ja että karman
laki ohjaa kaikkea maailmassa, me ymmärrämme, että ei ole mitään ulkokohtaista
pahaa.” (Pekka Ervast: Jeesuksen salakoulu ja kaikki kirjat-tiedoto s. 1433).
Ihminen on kyltymättömän tiedonnälkäinen (1) ja etsii säännönmukaisuuksia kaikesta käytettävissään olevasta informaatiosta yllätysten suuruuden vähentämiseksi (2). Elämän kovuuden keskellä etsitään elämän hallinnan keinoja ja selityksiä onnekkaille tai onnettomille kokemuksille. Yksi ihmiselämää kokonaisuudessaan jäsentävä käsitejärjestelmä on jälleensyntyminen ja eettiselle pohjalle rakentuva tekojen seuraamusvaikutus, karman laki. Esittelen lyhyesti opin kehitystä, levinneisyyttä ja peruspilareita. Käsittelen karman lain päämäärää, elämän avautumista korkeammassa minässä. Siirryn karman lain oikeellisuuden arviointiin ja lopuksi painotan omakohtaisen tutkimuksen ja informoinnin tärkeyttä.
Karman lain käsitteiden synnystä ja päämäärästä
Ensimmäiset kirjalliset tiedot Karman laista löytyvät Upanishadeista. Brihadaranyaka Upanishadissa kerrotaan, että ihminen tulee hyväksi hyvistä teoista ja pahaksi pahoista teoista (3). Karmaoppiin erottamattomasti liitetty jälleensyntyminen on esitetty Katha Upanishadissa (4,5). Edellinen on peräisin noin 700-luvulta eKr. ja jälkimmäinen viimeistään ensimmäisten buddhalaisten kirjoitusten ajoilta. Karman lain käsitteet ovat kehittyneet hindulaisuuden, jainismin ja buddhalaisuuden piirissä. Nykyään karman lakia opettavat hinduismi, buddhalaisuus, jainismi, sikhismi, sintolaisuus, taoismi ja Falung Kong. Myös ISIS:n vainoamat jisidit uskovat jälleensyntymiseen ja asteittaiseen puhdistumiseen (6). Platon esittää karman lain mukaisia käsityksiä myyteissään. Ruusuristiläisyyden ja teosofian mukaan koko ilmennyt maailma on syysuhteen (karman lain) alainen (7). Tämä tarkoittaa, että karman laki on muodostunut viimeistään ilmenneen maailman kanssa ja on erottamattomasti yhtyneenä ilmenneeseen maailmaan. Persoonallinen ihminen on elämänsä ja elämiensä välisen ajan karman lain sitoma. Hänen päämääränsä on kehittyä yksilönä korkeamman minän ilmentäjäksi ja samalla haihduttaa itsekeskeinen persoonallisuus. Kun ihminen ilmentää vain korkeampaa itseä (atma, buddhi ja ylempi manas) ei enää synny uutta negatiivista karmaa; vain positiivista karmaa, joka toteutuu tulevaisuudessa uusissa, ilmeisen hämärästi kuvattavissa olevissa olosuhteissa. Näiden uusien, ”ylempien” olomuotojen selvittely ja pohdinta eivät kuulu tämän artikkelin piiriin. Kuitenkin ilmeisesti nämäkin maailmat ovat syy-seuraus-suhteellisesti sidottuja karman lakiin.
Mikä on korkeampi minä?
Korkeampi minä käsittää ylemmät älytasot, buddhisen tason ja aatmisen tason. Ylemmät älytasot ilmenevät abstraktissa ajattelussa ja korkeaan etiikkaan liittyvässä logiikassa. Buddhinen olemassaolo on myönteistä, hyvätahtoista myötäelämistä, onnellista ja autuaallista tunnetta sekä rakkauden ja auttamisen hyvää tekevää tuntemusta ja ensisijaisuuden oivaltamista ja painottamista. Aatminen taso koskee tahtoa. Oikea tahto tarkoittaa jumalallisen rakkauden eli antamisen hyväksymistä. Tahdon vapaus on siis vain sen välillä hyväksyykö jumalallisen antamisen (rakkauden) vai eikö. Korkeamman minän tarkka ja yksityiskohtainen kuvaaminen ei ole aivan yksinkertaista siten, että myös tulisi ilmi miten se eroaa olemassaolon ja ihmisen muista ilmentymistä eri tasoilla. Tästä kuvaamisen vaikeaselkoisuudesta käy esimerkkinä I. K. Taimnin kirja ”Itsen löytäminen” (8). Meditaatiossa voidaan käsitteellisesti ja kokemuksellisesti irtautua alemmasta persoonallisesta minästä ja antaa korkeamman minän käsitteellisen ja kokemuksellisen tiedostamisen ilmetä tajunnassa. Mietiskelyn tuloksena voimme sitten toteuttaa oivallustamme käytännön elämässä.
Karman lain perusperiaatteita
Karman lain kolme peruspylvästä ovat etiikka, jälleensyntyminen ja syysuhteisuus. Karman laki voidaan tulkita juridisena automaationa; ei tarvita ulkopuolista juristia määräämään rangaistusta vaan oman toiminnan intentio ja tulos määräävät palkinnon tai rangaistuksen. Jos aiheutat toiselle kärsimystä, tulet itse kärsimään ja vastaavasti jos tuotat toiselle iloa, tulet itse saamaan iloa. Teosofian tulkitsemana karman laki ei toimi yksinomaan seurausetikan mukaisesti vaan myös toiminnan tarkoitus on seurausta aiheuttava syy. Hyvää tarkoittava teko ei aina tekijästä riippumattomista syistä saa aikaan kohdehenkilölle hyvää. Perustana karman laille on perusihmisen, ”jumalallisen kipinän”, monadin, pysyvyys ja monadin inkarnoituminen yhä uudelleen monadiin yhtyneen persoonallisuuden luoman karman mukaisesti. Karman seuraus voidaan kokea joko tässä elämässä tai seuraavissa. Teosofian mukaan ihminen syntyy ihmiseksi eikä voi uudelleensyntyä vaikkapa eläimeksi. Vapautuminen uudelleensyntymien pyörästä tapahtuu polttamalla huono karma loppuun ja luomalla hyvää karmaa. Täten elämän päämäärä on opetella elämään eettisesti korkeatasoista elämää. Vaikka karma liittyy yksilön eettiseen elämään, se voidaan katsoa myös olemassaolon perusominaisuuden ja päämäärän toteuttamisen mekanismiksi. Nimittäin jumalallisuuden perusolemus on rakkaus antamisen muodossa ja karman laki on mekanismi, joka lopputuloksena johtaa tähän jumalalliseen päämäärään ja olotilaan.
Onko karman laki totta?
Yksittäisen ihmisen näkökulmasta periaate ”paha saa palkkansa” vastaa intuitiivisesti yleisesti hyväksyttyä oikeuden tajua. Karman opin oletukset etiikan olemuksesta, toimimisesta ja jälleensyntymästä voidaan perustellusti asettaa kyseenalaisiksi. Myös teleologinen maailman- ja ihmiskäsitys ovat ristiriidassa nykyisen tieteellisen paradigman kanssa. Jotta ilmiön selitys, tässä tapauksessa karman laki tai sen osatekijä, olisi tieteellinen teoria, tulisi se voida todistaa tieteellisin menetelmin toistetuissa kokeissa. Selittävyyden lisäksi teorian tulisi olla ennustava. Testattavuus ja testien kontrolloitu toistettavuus ovat äärimmäisen vaikeasti toteutettavissa tai mahdottomia toteuttaa karman lain suhteen eikä allekirjoittaneella ole tiedossa yhtään tutkimusta, joka täyttäisi nämä vaatimukset. Ihmiselämä on ainutkertainen ja täten yksittäistä tekoa ei voida toistaa täysin samanlaisissa olosuhteissa. Toki yksilö ja eri yksilöt voivat toistuvasti tehdä eettisesti samanlaisen teon. Jotta teoria olisi yleistettävissä, tarvitaan vähintään muutaman ihmisen otos. Teosofisen käsityksen mukaan kukin monadi säilyttää kaiken tiedon kaikista jälleensyntymisistään ja on olemassa datakeskus nimeltä akaasiset aikakirjat, johon kaikki maailman tieto on tallennettu ja jonka tiedostoihin monadilla on pääsy. Ongelmana on löytää seuraus ja löytää oikea yksilö jossakin seuraavassa elämässä. Täytyy myös määritellä millainen eettisesti hyvä tai paha teko on ja mitä ominaisuuksia seurauksen tulee täyttää.
Yllä olevan mukaan karman lain tai jonkin sen osatekijän osoittaminen tieteelliseksi teoriaksi kohtaa ylitsepääsemättömiä ongelmia. Reinkarnaation puolesta puhuvat yksityiskohdin oikeiksi varmennetut lasten kertomukset edellisen elämän tapahtumat. Näiden tutkimusten analysointi ei kuulu tämän artikkelin piiriin. Karman lakia käsittelevä kirjallisuus on monen kirjava. Osa kirjallisuudesta on puhtaasti mielikuvituksellisia tarinoita ja romaaneja, osassa pohdiskellaan mahdollisia tai ilmeisiä mekanismeja karman toiminnasta. Jotkut kirjoittajat väittävät selostuksiaan ehdottoman toisiksi, kun taas toiset pienentävät varmuusastetta. Toiset väittävät tiedon lähteeksi ylifyysisiä olentoja tai akaasisia aikakirjoja, toiset huomauttavat väittämiensä oleva oletuksia, omia luomuksiaan tai kirjallisiin lähteisiin nojautuvia.
Omakohtaisen tutkimisen ja informoinnin tähdentäminen
Teosofian ja ruusuristiläisyyden oleellinen osa on oman, eettisen, henkilökohtaisen tiedon tien kulkemisen opastaminen. Käytännöllisen ja meditatiivisen työn tuloksena luvataan tiedon avautuminen henkisistä tasoista mukaan lukien karman laki. Nykyisessä informaatioyhteiskunnassa, julkisen esittämisen ja esittäytymisen maailmassa, toivoisi näkevän tien kulkijoiden kertomuksia ja analyyseja omakohtaisista kokemuksista. Valitettavasti mm. Rudolf Steiner ja Pekka Ervast käskevät pitämään omat meditaation tulokset omina tietoinaan. He ovat toivottavasti tarkoittaneet epäasiallista sensaatiohakuista ja omilla saavutuksillaan ylvästelevää tai rehvastelevaa esittämistä. Omien tulosten esittely ja analyysi lisää asiallisen tiedon määrää ja antaa mahdollisuuden laajempaan ja tarkempaan analyysiin. Ei tule kaihtaa opin kannalta ristiriitaisia tuloksia. Opillisten erehdysten mahdollisuus tulee tunnustaa; maailma muuttuu ja sen mukana opillinen ymmärrys voi muuttua.
Viitteet
1. Bor
Daniel. The Ravenous Brain. How the New Science of Consciousness Explains Our
Insatiable Search for Meaning. Basic Books, 2012. ISBN 978-0-465-02047-8.
2. Pfaff,
Donald. Brain Arousal and Information Theory. Neural and Genetic Mechanisms.
Harvaed University Press, 2006. ISBN 0-674-01920-2.
3. https://en.wikipedia.org/wiki/Brihadaranyaka_Upanishad
4. (https://en.wikipedia.org/wiki/Katha_Upanishad
5. https://www.tandfonline.com/doi/abs/10.1080/02666030.1988.9628366
6. https://www.bbc.com/news/blogs-magazine-monitor-28686607
7. Ervast, Pekka. Oletko teosofi? (Pekka Evastin kaikki kirjat-tiedoston sivu 2463).
8. Taimni I. K. Itsen löytäminen. Itsen löytämisen ja toteuttamisen ongelma okkultismin valossa. Teosofinen seura ry. Jysäskylä, Oy Keskisuomalainen, 1972.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti